Meillä on tontti. Tai kaksi.

Talokirjoja alkoi siis tipahdella postiluukusta ja kaupunkimme tonttisivujakin tutkittiin ahkerasti. Tuntui oikeastaan aika uskomattomalta, että juuri sille alueelle, josta olimme etsineet asuntoa, oli tulossa ensimmäistä kertaa tontteja jakoon. Tonttien sijainti olikin sitten se ratkaiseva tekijä. (Innostuksissamme meinasimme toki katsella tontteja jo muualtakin!) Huomasimme ihan vakavissamme lähtevämme talon rakennuttamisprojektiin.  Epävarmuustekijöitä oli toki vielä useita, mutta päätös oli tehty.

Parasta ( ja lainakukkarollekin) sopivinta tonttia mietittiin sitten tonttikartat käsissä ja lumista tonttimaisemaa käytiin katselemassa "sillä silmällä".  Yhtäkkiä keskustelu taloa rakentaneiden ihmisten kanssa oli helpompaa. Kuinka iso tontti on? Tarvitaanko louhintaa? Pitääkö paaluttaa? Onko rakennusmääräyksiä? Mihin ilmansuuntaan? Millaista taloa olette ajatelleet? Tosin aika monta kertaa on jo tässä vaiheessa pitänyt turvautua googletukseen, jotta tietäisi, mitä kieltä puhutaan.

Sopivia tontteja oli jaossa sekä tarjousperustein että arpomalla. Eräänä iltapäivänä puhelin soi kesken arkisen ruokailuhetken. Ystävällinen naisääni kertoi meille iloisella äänellä, että olimme tarjonneet yhdestä tontista parhaimman tarjouksen. Mutta olimme myös voittaneet tontin arvonnassa! Yhden tontin sijasta meillä olikin kaksi tonttia!? Piti halailla ja lähettää tekstareita. 8)

Liian pieni, liian iso, liian paljon remontoitavaa, liian kallis. Ei löytynyt sopivaa asuntoa.

Paikallisesta lehdestä silmiimme oli toki osunut ilmoitus tonteista, jotka tulisivat keväällä jakoon. Se siitä.
Ja kun ystävä heitti ilmoille ehdotuksen talon rakentamisesta, nauroimme. Ei! Ei missään nimessä. Mehän olemme sanoneet sen jo vuosia sitten ja kaikille.

Kahden viikon päästä meillä oli kotona ensimmäinen talokirja.