Pino paperia

Tänään saatiin jätettyä rakennuslupa. Kiitos pääsuunnittelijamme tämä "urakka" oli kyllä täysin päinvastainen kokemus kuin maailmalla on puhuttu. Pino paperiahan siinä tosin oli. Tarkoin määritellyin seläkkein. Nyt vaan toivotaan, että lautakunnan herrat ja rouvat ovat suotuisalla mielialalla.
Loppuviikon ohjelmaan kuuluisi sitten enää niiden talotarjouksien lopullinen raakkaaminen ja päätöksen teko.

Koruton allekirjoitus

Ilman juhlallisuuksia vahvistimme eilen allekirjoituksellamme, että olemme seuraavat pauttiarallaa 50 vuotta tontinvuokraajia. Haaveena olisi,että tontilla olisi joskus jotain muutakin kuin telttamajoitusta. Näin juhannuksena tosin tuo telttamajoituskin vois olla ihan tunnelmallinen ratkaisu. Mukavaa jussia siis!

"Jotain"

Tänään talosuunnitelmia päästiin jo ainakin alustavasti esittelemään rakennusvalvontaan. Pääosin kaikki näytti olevan mukavasti, vaikka muutama pikkuhuomautus/huomio saatiin. Julkisivuun pitäisi kuulema lisätä "jotain". Millaista "jotain", siitä ei ollut lupa-arkkitehdilla itselläänkään sen selvempää kuvaa. Kaipa sitä jotain kuitenkin keksitään...8) Hieman pohdintaa saattaa vielä aiheuttaa myös ajosuunta autokatokseen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että katokseen on nimittäin ajettava pihan kautta koukaten?

Rakennusmääräykset (ja kaikki muut kaavoittajan pikkukommervenkit) ovat tietysti talon suunnittelua helpottavia. Ja tietysti niiden tarkoituksena on yhdistää uuden alueen talot toisiinsa kokonaisuudeksi. Toisaalta hieman ihmetyttää. Jos määräykset ovat tiukat (kuten nyt meidän tapauksessa jollakin lailla ovat), miten ne antavat vapauden suunnitella taloja, jotka eivät nyt olisi aivan kopioita toisistaan. Kun määrättynä ovat esimerkiksi julkisivun väri (vaalea), materiaali (rappaus), kerrokset (kaksi) ja kattotyyppi väreineen (harmaa/musta harjakatto), tulee ainakin näin tavalliselle tallaajalle melko helposti mielikuva tietynlaisesta talosta. Siihen taloon pitäisi nyt kehitellä vielä "jotain".

Olohuone täyttyy suunnitelmista

Tiedä sitten onko hyvä vai huono asia, mutta pienten lasten perheessä taloasioita ehtii puida vasta yhdeksän jälkeen. Siis silloin, kun pitäisi tehdä tekemättömät kotityöt tai ihan vaan huokaista helpotuksesta, kun taas on selvitty päivästä. Jotenkin helpotuksesta huokaiseminen ei kuitenkaan kuulu samaan juttuun talon rakentamisen kanssa. Niinpä illat ovat viine viikkoina sujuneet talon piirroksia tutkien, suunnitelmia tehden, sähköpostia lähetellen, asuntokauppoja hieroen, rakennusblogeja lukien, miettien, mitä seuraavaksi pitäisi muistaa, mihin seuraavaksi soittaa jne. Olohuoneen pöytä on uhkaavasti alkanut muistuttaa jonkinlaista talokauppiaan pöytää. Tänään ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että ensimmäiset tarjoukset ( vesikattovalmiista talosta!)ovat kolahtaneet (voiko sähköposti kolahtaa?) postiin. :)

Talon suunnittelua

Tontin valinta oli tietysti loppujen lopuksi hommista helpoimpia. Pieneen metsänplänttiin rajoittuva peltotontti tuntui heti paremmalta, vaikka muutamat rakennusmääräykset ehkä hiukan nostavatkin talon hintaa. Talokirjoistakin löytyi nopeasti suosikki, johon palattiin kerta toisensa jälkeen. Tavoitteena oli löytää muuttovalmis talo, jossa olisi huoneet kaikille perheenjäsenille, avara olohuone-keittiö ja yleisesti tarpeeksi tilaa, jotta säilytystilaakin olisi tarpeeksi. Muutamassa talonäytössä käytyämme listaan lisättiin myös yläkerran aula, jossa olisi lapsille tilaa tehdä omia juttujaan. Vaatimuslista tuntui ainakin alussa lyhyeltä. Itse rakennusmääräykset olivat tietenkin antaneet ne alkuperäiset raamit talolle. Pian projektiin löytyi sitten tuttu pääsuunnittelija, joka tarjoutui myös piirtämään talon....Eikö meidän pitänyt ottaa ihan se valmis paketti? 8) Seuraavana hetkenä huomasimme tutkivamme omien ajatusten pohjalta tehtyjä piirrustuksia talostamme. Hienoilta näyttivät ja sillä tiellä ollaan...

Meillä on tontti. Tai kaksi.

Talokirjoja alkoi siis tipahdella postiluukusta ja kaupunkimme tonttisivujakin tutkittiin ahkerasti. Tuntui oikeastaan aika uskomattomalta, että juuri sille alueelle, josta olimme etsineet asuntoa, oli tulossa ensimmäistä kertaa tontteja jakoon. Tonttien sijainti olikin sitten se ratkaiseva tekijä. (Innostuksissamme meinasimme toki katsella tontteja jo muualtakin!) Huomasimme ihan vakavissamme lähtevämme talon rakennuttamisprojektiin.  Epävarmuustekijöitä oli toki vielä useita, mutta päätös oli tehty.

Parasta ( ja lainakukkarollekin) sopivinta tonttia mietittiin sitten tonttikartat käsissä ja lumista tonttimaisemaa käytiin katselemassa "sillä silmällä".  Yhtäkkiä keskustelu taloa rakentaneiden ihmisten kanssa oli helpompaa. Kuinka iso tontti on? Tarvitaanko louhintaa? Pitääkö paaluttaa? Onko rakennusmääräyksiä? Mihin ilmansuuntaan? Millaista taloa olette ajatelleet? Tosin aika monta kertaa on jo tässä vaiheessa pitänyt turvautua googletukseen, jotta tietäisi, mitä kieltä puhutaan.

Sopivia tontteja oli jaossa sekä tarjousperustein että arpomalla. Eräänä iltapäivänä puhelin soi kesken arkisen ruokailuhetken. Ystävällinen naisääni kertoi meille iloisella äänellä, että olimme tarjonneet yhdestä tontista parhaimman tarjouksen. Mutta olimme myös voittaneet tontin arvonnassa! Yhden tontin sijasta meillä olikin kaksi tonttia!? Piti halailla ja lähettää tekstareita. 8)

Liian pieni, liian iso, liian paljon remontoitavaa, liian kallis. Ei löytynyt sopivaa asuntoa.

Paikallisesta lehdestä silmiimme oli toki osunut ilmoitus tonteista, jotka tulisivat keväällä jakoon. Se siitä.
Ja kun ystävä heitti ilmoille ehdotuksen talon rakentamisesta, nauroimme. Ei! Ei missään nimessä. Mehän olemme sanoneet sen jo vuosia sitten ja kaikille.

Kahden viikon päästä meillä oli kotona ensimmäinen talokirja.