Aulassa Annoa

Projekti olohuone alkoi edetä jo uhkaavasti muutamia viikkoja sitten, kun iskin silmäni Annon mallistosta mattoon, jonka ajattelin sopivan lattialle kuin nenän päähän, mutta pah. Ensinnäkin se oli liian pieni ja toiseksi maton kuviotkin riitelivät iloisesti muun olohuoneen kanssa. Onneksi huomasin kokeilla mattoa yläkerran aulaan ennen kuin vein sen takaisin kauppaan, sillä sinnehän se sopi salmiakkiruutuineen mustan himmelimme kaveriksi! Vai mitä?;)

Enemmän oranssia

Olen tosiaan maininnut useaan otteeseenkin etten pahemmin välitä halloweenin juhlinnasta. Jotenkin minusta olisi luontevampaa edes puhua juhlasta jollakin muulla nimellä...kurpitsajuhla, kummitusjuhla tai jotakin sinne päin. No, minullekin on kuitenkin monestakin suunnasta käynyt selväksi, että lapsille tämä juhla on hauska ja odotettu. Lapsen näkökulmasta juhla antaa varmasti melko turvallisesti tilaisuuden käsitellä jänniä juttuja. Ja olenpa huomannut, että etenkin niille pikkuneideille, jotka ovat pienestä iästään huolimatta tarkkoja ulkonäöstään, on ihan helpottavaa, kun kerrankin oikein käsketään olemaan ruma ja pelottava. Näistä lähtökohdista päätimme viettää hmm...kummitusjuhlaa pienellä porukalla kotona. Mukaan kutsuttiin pari parasta kaveria ja ihanat pikkuiset serkkupojat. Ja täytyy myöntää...koristeluita tehdessä innostuin kyllä näistä juhlista entistä enemmän...ties vaikka ensi vuonna pitäisi isommatkin pirskeet!(Nuorena tyttönä aina naureskelin äidilleni, joka puhui kemuista, kun lähdimme ulos juhlimaan...pirskeet kuulostaa ihan varmasti yhtä huvittavalta ja...oi, vanhalta.)
Ja hei, varokaa kuvayliannostusta!

Jotakin oranssia

Oranssi ei oikeastaan sisustuksessa ole lempivärejäni. Tai no, ei lempivärejäni ollenkaan. Mutta näin pyhyinpäivän kynnyksellä tuntui ihan piristävältä laittaa esille jotain oranssiakin. Anopilta saadut kuivakukat (Kiitos! Mitähän kukkia taas olivatkaan?) ja kaapinkätköistä löytynyt tyyny (joka ei edes näy kuvisssa) toivat iloa elämään! Ja onhan tuo oranssi toki myös vallan mainio väri halloweenia juhlittaessa.

Itse olen kovasti vakuutellut etten piittaa moisesta juhlasta ollenkaan, mutta lapset tuntuvat rakastavan sitä. Niinpä lupasin, että vietämme sitää pienimuotoisesti kotona. Tänään innostuimme sitten hieman askartelemaan kummitusjuhla mielessä ja voi olla, että oranssia on huomenna näkyvillä enemmänkin....katsotaan onnistunko nappaamaan näillä taidoilla ja tällä valolla huomisesta yhtään onnistunutta otosta.

Oranssia viikonloppua kaikille!

Yksityiskohtia lastenhuoneesta

Pienin pitää palapelin palaa kädessään. Sovittaa palaa palapeliin. Kohottaa katseensa muka vakavana ja pudistaa päätänsä, hakee vahvistusta katsellaan. Eihän se tähän sovi? Etsii uuden kohdan. Pala sujahtaa paikoilleen. Pienin nyökyttää päätään muka vakavana. Räjähtää sitten nauramaan. Riemuitsee onnistumisestaan ja muka vakavamielisestä pelleilystään.

Hetki arjessa, hetki kiireen keskellä. Hetki onnea. <3

Sisustuskutsut Zelected by house

Ihana ystäväni <3 kutsui minut lauantaina mukaansa sisustuskutsuille Zelected by House sisustustuotteiden pariin. Kutsut järjestettiin ystäväni naapurin kauniissa kodissa, jossa tuotteet varmasti pääsivät edukseen. Kiitos vielä molemmille! :) 

Itse tuotteet olivat kyllä oikein ihania. Mukaan olisi voinut ottaa useamminkin jutun. Erityisesti mieleeni olivat tyynynpäälliset, muutamat näyttävät koriste-esineet sekä erityisesti erilaiset tunnelmalliset kynttilänjutut.

Esittelijä oli saanut aikaan kauniissa kodissa tuotteillaan ihanan, melkeinpä jouluisen tunnelman ja mikäs sen parempaa tällaisen joulutyypin näkökulmasta. Kamera unohtui kotiin, mutta tässä muutama tablettiräpsy tunnelmasta. Palataan asiaan, kun tilaamani tavarat saapuvat.

Tunnelmavalot

Pikkuisen jouluttaa. Sen verran, että Pinterestiin on ollut pakko kerätä muutamia useita innostuskuvia. Ja nää valot oli pakko sytyttää. ;)

Syyslomalla

Koko perhe on ollut lataamassa akkuja lakeuksilla. Lapsia on hemmoteltu ja passattu. On istuttu valmiiseen ruokapöytään herkullisten ruokien ääreen. On tehty kävelylenkkejä ja ihmetelty kylmenevää syyssäätä. On luettu kirjoja, shoppailtu ja herkuteltu. On nautittu ihanista ystävistä, joita tapaamme harvemmin, mutta joiden kanssa tuntuu kuin päivääkään ei olisi välissä ollut. 

Parasta just nyt.

Kuvista päätellen voisi luulla, että olisimme kovinkin maaseudulla, mutta itse asiassa kuvat on napattu kävelylenkillä Vaasasta Mustasaareen. Väliin vain mahtui tällainen pieni pala maalaismaisemaa.