keskiviikko 25. joulukuuta 2013

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kohti joulua

Täällä ollaan viikonlopun aikana virittäydytty joulun tunnelmaan oikein urakalla. On tehty joulusiivoukset, käyty ostoksilla, paketoitu lahjoja, käyty joulujuhlissa, leivottu, kuunneltu joululauluja ja nautittu joulun tunnelmasta. Ensi viikolla joulukuusi, jouluruokia, kolmet joulujuhlat...Tule vaan kultainen joulumme!


 Hyasintin tuoksua.


 Vähän punaista.


Tähti ja tunnelma.


Kynttilän valoa.  
Plantagenissa oli kynttilänjalkoja kahdella eurolla! (yllä ja alla)




 Takkatulen lämpöä.


Pipareita ja joulutorttuja.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

8.luukku

Olen tehnyt jo monen vuoden ajan joulukalenterin itse. Ensin miehelle, sitten yhdelle lapselle, sitten kahdelle ja nyt niitä on jo kolme...No kolmea kalenteria en sentään tehnyt. Kaksi kumminkin. Isommille omansa ja pienelle omansa. Isompien kalenteria avataan vuorotellen, mutta yllätyksiä on kyllä molemmille. Rahaa tällaiseen itsetehtyyn kalenteriin saa taatusti halutessaan tuhlattua enemmän kuin valmiisiin, mutta kun niitä on niin kiva tehdä. Siitäkin huolimatta, että meinaa aina vaan stressiä pukata, kun niitä suunnittelee, värkkää ja yllätyksiä pusseihin keräilee.






Yllätykset koostuvat makeisista, pinneistä, keräilykorteista, pikkuautoista, hammasharjoista, jouluisista koristeista, pienistä koruista, pillimehuista, juomajugurteista, taskareista, minipeleistä, kolikoista, arvoista jne. sekä minun että lasten mielestä parhaimpina, lupauslapuista. Niissä äiti tai isä saa kunnian viedä lapset uimaan, tehdä jalkahoidon, hieronnan tai muun mukavan hemmottelun tai tekemisen! Yllätyksiä yritän ostella varastoon pitkin syksyä (useimmiten kyllä huonolla menestyksellä) ja pussista paljastuu usein jotain sellaista, mitä muutenkin tarvittaisiin (kuten nyt vaikka hammasharja tai suihkusaippuaa) Ja jos vaikka sinne uimaan mentäisiin muutenkin, on se helppo yllätys jollekin päivälle.





Tänä vuonna kalenterin väreiksi valikoitui, yllätys, yllätys, musta ja valkoinen, koska kalenterin paikka lasten huoneiden välissä sattuu olemaan mustavalkoisen aulamme välittömässä läheisyydessä. Koristeena niihin käytettiin Ikean teippejä. Kuopuksen kalenterissa ollaan enemmän hänen huoneensa värimaailmassa eli punaisessa ja valkoisessa. Ehkä  siitäkin vilaus joku päivä (ennen kuin on entinen).
Ainut huono puoli näissä kalentereissa onkin juuri se, että päivät, kun kuluvat, kalenteri näyttää aina entistä tylsemmältä. Pitäisköhän ens vuonna sellainen lumekalenteri...;)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kurkistus makuuhuoneeseen

Makuuhuoneemme on oikeastaan viimeinen huoneistamme, joka on vailla viimeistä silausta. Makuuhuoneessakin on kovin vaaleaa, sillä kaksi seinää on maalattu valkoisella, kolmannella on valkoinen tapetti ja neljännellä seinällä on valkoisin liukuovin varustettu kaapisto. (Päässä on muhinut ajatus jatkaa tapettia myös toiselle ikkunaseinälle)

Sängyn piti alunperin olla tapettiseinällä, mutta koska halusimmekin vaihtaa kesken kaiken kaapiston paikkaa toiselle seinälle, ei sänky sopinutkaan mittasuhteiltaan sille seinälle Nyt sänky onkin sitten osittain toisen ikkunan alla, mikä on aiheuttanut hieman päänvaivaa verhojen valinnan suhteen. Jotenkin olen sitä mieltä, että makuuhuoneessa kuuluu olla pitkät verhot. Toisaalta taas pitkät verhot ikään kuin sängynpäädyssä tuntuu omituiselta ratkaisulta. Mutta tuskin kappatyylinenkään ratkaisu on oikea? Lisäksi huoneen kulmassa olevat ikkunat vaikeuttavat lisää verhovalintaa. Itse ikkunoista tykkään kyllä kovasti. Olisiko teillä jotakin ehdotusta makuuhuoneemme verhoratkaisuksi? Vai jätetäänkö ihan ilman? Nyt vaan kaikkien suunnitteluhihat heilumaan ja ideoita tänne päin!8)

Ulkona puhaltaa hirvittävä tuuli ja lumesta ei ole tietoakaan. Ulkona on totta tosiaan synkkää ja pimeää. Jotenkin tuo sää, viikonlopun pikkujoulukirmausten aiheuttama väsymys ja nuo yöpöydällä (tuolilla) odottavat joululehdet saavat makuuhuoneen ilman verhojakin kyllä vaikuttamaan aika houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kauniita unia siis!

ps. Tästä tulikin historiallinen päivä. Ensimmäisen kerran kaksi postausta yhtenä päivänä. Kurkkaa alapuolelta joulujutut!

ps2. Makuuhuone tarvitsisi myös kattolampun spottien lisäksi...Ideoita?








Joulukuun ensimmäinen

Joulu on tullut kotiimme pikku hiljaa hiipien, mutta tuttuun tapaani -ajoissa. Joulussa on parasta ehdottomasti odottaminen. Siis juuri se juttu, joka jokaisesta lapsesta on varmasti se tylsin ja pitkävetisin osuus. Mutta minä en olekaan enää lapsi. Tai en ihan NIIN lapsi.;) Minun jouluni on tehty kynttilänvalosta, askartelusta, joulukätköjen kaivamisesta, joulukirjan lukemisesta, lehtien selailusta, jouluvaloista, luonnosta, joulukalenterista, pakettien piilottelusta, Santtu saunatontun vierailusta, lahjapaperien etsimisestä, pakettien rapistelusta, kaappien siivouksesta. Jos tuota kaikkea ei aloita ajoissa, tulee kiire ja pinna palaa. Siksi kaikki tehdään ajoissa ja nautiskellen.
DIY- kynttelikkö mukaellen Ferm Livingin kaunista String-kynttelikköä. Toteutusidean sain taas Valkoinen Harmaja -blogista, jossa tämän tapainen  kynttelikkö oli tehty itse. Itse en rohjennut ensinnäkään porata noita puupalloja ja toiseksi hiukan arvelutti myös paloturvallisuus. Joten nyt pallot vain kiertävät kynttiläasetelmaa.

Vielä kun kynttilät lepattaisivat kauniisti...

Ja tältä näyttää diy-himmelini!


Kuuseen tarvittiin vain höyheniä ja liimaa. Sopivan herkkä makuuhuoneen jouluun.

Tupaantuliaislahjani ystäviltä



Joulu luonnosta!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Löylyä lissää

Ennen kuin olimme muuttaneet, odotin ehkä eniten oman saunan lämpöä. Sauna suunniteltiin itse ja toteutuksesta vastasi serkkuni laadukkaalla työllä. Ja ihanahan siitä tuli, vai mitä ?
Näiden kuvien myötä...Ihanaa iltaa! Minä painun makoilemaan lauteille.

(Saunan kuvaus on ollut todellisen työn ja tuskan takana. Liian vähän valoa,liian paljon valoa, liian paljon sormenjälkiä, liian vähän siivousta jne.)






Saunan lauteet on käsitelty valkoisella saunasuojalla, muut osat värittömällä.



Löylyt takaa Tulikiven Sumu
Saunan lasiseinä Lasiliike Roinisesta ja  laatta Pukkilasta (tässä lähinnä oikeaa sävyä)




maanantai 18. marraskuuta 2013

Tehokasta


Minulla oli toissa viikonloppuna tunti tehokasta shoppailuaikaa. Takaisin tulin kolmen sisustustyynyn, kahden kynttelikön ja vaatekasan kanssa. Ai, että ku oli kivaa. (Siitäkin huolimatta, että koen huonoa omaatuntoa tästä jatkuvasta ostelemisesta...palaan aiheeseen joskus.)
Minusta tämä oli aika kiva. Joulun aikaan tuonne sisälle voi vaikka sujauttaa jotain. ;)

Kynttelikkö Hemtex

torstai 14. marraskuuta 2013

Modernia joulua?

En ole yhtään käsityö- tai askarteluihminen. Paitsi näin ennen joulua. Kolme projektia kesken, yksi suunnitteilla. Tämä on sentään jo valmis.

Jos sinussakin herää näin ennen joulua pieni askartelijanalku, ohjeet voit kurkata täältä.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Vähän mustaa ja keltaista

Vanhimmalla pojallamme ei ollut suuria toiveita huoneensa suhteen. Poika harrastaa jalkapalloa, mutta jotenkin se ei huoneen aiheena sytyttänyt samaan tapaan kuin siskolla oma harrastuksensa. Hän on myös ollut  kiinnostunut avaruuden ihmeistä, mutta ei avaruuskaan nyt mikään Heureka-idea ollut. Mieluisaa hommaa on aina ollut Aku Ankkojen lukeminen. Tämä sytytti jo ehkä hieman enemmän.
Värien suhteen poika on ollut aina hyvin suvaitsevainen. Edellisessä kodissa hänen huoneensa oli punaisen ja sinisen yhdistelmää. Nyt punainen oli pikkuveljen huoneen väri, joten jotain uutta piti keksiä. Olisiko sitten tuosta Akun naamasta se idea lähtenyt? ;)

Huoneen yksi seinä maalattiin mustalla liitutaulumaalilla. Koska avaruusaihe ei välttämättä kanna kovin montaa vuotta, ajattelimme, että liitutauluun aihetta saataisiin esille juuri niin kauan kuin sopivalta tuntuisi. Huoneen koko on 11 neliötä, mutta lattiapinta-alaa siinä on koululaiselle kyllä ihan riittävästi, kun nukkuminen hoituu parvisängyssä.


Verhoihin haluttiin piristeeksi sitä Aku Ankan naamaväriä. Verhot ommeltiin Ikean kankaasta vähän sellaisella leikkaa-liimaa -periaatteella. Seinälle sopivat taulut Akkareista ja pisteenä iin päälle eskarissa itse tehty Pelle Peloton naamari. Sitä jaksan vieläkin usein ihastella. Joskus vaivannäkö todellakin kannattaa!




 Poika ainakin on tyytyväinen lopputulokseen. Ja sehän on pääasia. Joku jos sen vielä opettaisi laittamaan tavarat paikoilleen...;)
Mitäs te tykkäätte?