keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Olohuoneen sohvalla -ajatuksia blogista

Olen tässä jo useamman kuukauden pohtinut blogini jatkoa...Haluanko näyttää kotiani julkisesti muille, tuntemattomillekin ihmiselle? Mitä sellaista kodissani on, jota en halua jakaa? Onko sellaista? Astutaanko jonkinlaisen turvallisuuden kynnyksen yli, jos näytän kotimme?

Toisaalta olen myös pohtinut, mitä tästä joku muu saa? Mitä minä tästä saan?
Itse aloitin blogin pitämisen sen enempää miettimättä. Olin jäänyt koukkuun muiden blogeihin (huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, että hämmästelin suuresti monenmoisia postauksen ja kuvauksen aiheita). Rakennusprojektin vähän yllättäen alkaessa sain (raksa)blogeista kuitenkin monenlaista vinkkiä ja inspiraatiota. Minulla oli myös halu kirjoittaa ja valokuvata rakennusprojektiamme. Blogi oli lähtenyt käyntiin yhtä huomaamatta kuin koko rakentaminen.

Ja melkein yhtä huomaamatta olen sittenkin jo julkaissut kuvia senkin jälkeen, kun raksasta on tullut koti.
Tiedän tietysti blogimaailmasta jonkin verran enemmän nyt kuin joskus muutama vuosi sitten, kun itse löysin blogit. Minua naurattaa edelleen, kun näen jonkun esittelevän aamupalaleipäänsä upean kuvan kera. Mutta luen jutun silti mielelläni. Ehkä jopa idean omaan aamupalaan napaten. Minua kadehdittaa edelleen, jos näen jonkun kuvaavan itseään uusi merkkivaate päällään. Juuri sellaisen, jota minun tekisi mieli, vaikka tarvetta tai rahaa sen hankitaan ei olisikaan. Ja minä tiedän, että sisustusbloggaajan kodissa ei näytä joka päivä sellaiselta kuin kuvissa. Ennemminkin vain pieninä hetkinä. Ehkä vain kuvanoton hetkellä. Silloinkin luultavasti ne  tennissukat kirjahyllyssä kuvan rajauksen ulkopuolella.:)

Tykkään blogin pitämisestä. Kirjoittamisesta, valokuvauksesta ja sen opettelusta. Sisustamisesta. Kodistamme.
Tiedän jollakin tavalla, mitä tästä blogista ei tule. Mutta sitä en ihan tarkkaan tiedä, mitä tästä kuitenkin tulee.

Entäpä sinä siellä? Kiva, kun olet siellä! Mitä sinä siellä ruudun toisen puolella haluat nähdä ja kuulla? Otan ilolla kaikenlaiset ideat ja kommentit vastaan.

Tämän kaiken paatoksen kunniaksi:
Olohuoneemme, olkaa hyvä!










  
Olohuoneemme jakautuu ikään kuin kahteen osaan. Oleskeluun ja television katseluun. 
Oleskelutila on suorassa yhteydessä ruokatilaan. Siinä voi istuskella, lukea, nauttia suurien ikkunoiden valosta, tunnelmoida takan valossa ja huudella kokille ohjeita. ;) Olohuoneen sohva on jo entiseen kotiin ostettu. Ehkä ei tänne aivan nenä päähän, mutta ajaa asiansa kuitenkin vielä usemman vuoden. Matto sen sijaan tuotiin tänne paketissa. Se oli kuitenkin ostettu jo entiseen kotiin. Muistimme mukaan se oli paljon vaaleampi eikä sekään tuohon täydellinen ole. Toisaalta se on hyvin sävy sävyyn lattian kanssa. Mutta ehkä liikaa? Sohvapöytä on ihana muisto omasta kodistani. Tuon pöydän alla olen minäkin vauvana pötkötellyt. Mielestäni se sopii malliltaan kotiimme oikein kivasti! Puhumattakaan tietysti tunnearvosta.:)

Televisiopuolella on luonnollisestikin tila tv:n katseluun. Siellä on vuodesohva, joka on tarpeellinen säännöllisen epäsäännöllisesti kotonamme vierailevien sukulaisten ja ystävien käyttöön. (Rakennusvaiheessa luovuimme pelkästään vierashuonekäyttöön tehdystä huoneesta, jotta kaikki rakennetut neliöt olisivat aktiivisesti meidän perheemme käytössä). Vuodesohva on myös erittäin helppo levittää tv:n eteen, kun koko perhe löhöilee leffan parissa. Hyväksi puoleksi olemme kokeneet myös sen, että ruokatilaan ja oleskeluolohuoneeseen televisio ei suoraan näy. Eipä tule lastenkaan tuijoteltua ruutua yhteisen aterian yhteydessä. Tämän puolen rakkaita esineitä ovat mammani virkkaama matto sekä tietysti piano. Pianon sävy tuo uuteen kotiin vanhaa särmää. Vielä kun joku sen virittäisi...

Molemmat tilanosat huutavat vielä tauluja seinille ja joitakin lämpöisiä sisutusjuttuja...ehkä niistä sitten joskus myöhemmin.:)

9 kommenttia:

  1. Mulla on bloggaamisesta vähän samanlaisia mietteitä. Meillä on ollut melko puhtaasti raksablogi, mutta sekin loppuu aikanaan. En koe sisustusta itselle kovin tärkeäksi, enkä ainakaan niin tärkeäksi että jaksaisin siitä paljoakaan kirjoittaa. Joku uusi kynttiläkuppi ei todellakaan pääse meillä otsikoihin. Ruokapöytävalinta pääsi, koska se meinasi olla vähän ongelma ja sainkin hyviä kommentteja. Mitään asetelmia ei kuitenkaan ole pöydälle tulossa. Kohta raksavaihe on kuitenkin lopuillaan, enkä ihan koko blogia viitsisi sulkeakaan. Oman kodin näyttämistä olen myös pohtinut. Onko siitä nyt mitään haittaa jos joku tietää minkälainen sohva meillä on, tai taulut? Mitään arvokasta varastettavaakaan meillä ei ole.

    Kuten näkyy, mulla ei ollut vastauksia. Oli samoja kysymyksiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ku sä oisit kuitenkin vastannut. Tai ehkä kysymykset on hyvä kuulla joltakin toiselta, niin saa itselle vastaukset. Kiitos kommentista ja jatketaaan! 8)

      Poista
  2. Mä olen ainakin iloinen, ettet ole lopettanut blogia talon valmistuttua! Meillä on itsellä raksa käynnissä ja on todella ihanaa raksablogien lisäksi nauttia näistä valmiista, kauniisti sisustetuista kodeista. Niistä tulee hyvälle mielelle, itselle muistuu paremmin mieleen se, että tuollainen sieltä meidänkin muovien ja roskien alta ja takaa on tulossa, ja joka kerta saa myös ideoita itse toteutettavaksi. Olen itsekin miettinyt raksablogin aloittamista, mutta olen kuitenkin huomannut pitäväni vuorovaikutusta tärkeänä ja blogissa sitä ei välttämättä synny riittävästi minun makuuni (ts. tunnen höpiseväni itsekseni tai jotain niin tylsää, ettei kenelläkään ole siihen mitään sanottavaa). Lisäksi taidan pelätä ilkeitä kommentoijia ja pelottelijoita (tyyliin "valitsemanne x on ihan surkea, mutta toivottavasti ette tule katumaan..."), vaikkei niitä minun seuraamissani blogeissa juuri olekaan näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Vuorovaikutus on pikku hiljaa itsellekin tullut tärkeämmäksi. Aluksi taisin kirjoittaa aika lailla vaan itselle. Nyt tuntuu, että kommentit ovat jutun suola. Joten niitä vaan lisää, kiitos. Sinulle toivon rohkeutta vaan aloittaa blogii, jää siitä ainakin kivat muistot itselle. Epäilenpä etten muuten kyllä esim. raksakuvia jälkeenpäin jaksaisi koneelta katsella. Ja tuskinpa niitä ilkeilyitäkään kovin paljon tulee...vaikka onhan meitä moneksi. Tuu kutsuun mut kylään, sit kun blogi on perustettu.;)

      Poista
  3. No mutta, eihän omakotiasujalla tai varsinkaan rakentajalla hommat lopu siihen kun on päästy muuttamaan! :) Talo elää jatkuvasti ja ainakin meillä on esimerkiksi pihat vielä todennäköisesti loppukatselmukseen asti hieman rempallaan.

    Ja nyt kun hetken asutte, niin eteen saattaa tulla jotain pikkuvirheitä mitkä ymmärtää vasta asuessa ja niistäkin on todennäköisesti hyötyä muille projektinsa aloittaville. Eli jatka vain samaan malliin, minä ainakin luen mielelläni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuossa olet kyllä oikeassa. Tekemättömien töiden lista on aina vaan yhtä pitkä vaikka miten yläpäästä yrittää lyhentää.. Joten kiva kuulla, että sinäkin olet siellä lukemassa, kun jotakin tänne ehdin kirjoitella!!

      Poista
  4. Täällä myös yksi joka on tykännyt tavastasi kirjoittaa. Toivottavasti jatkat.
    Sari

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva kuulla! Ja kiva, että kommentoit. Kyllä mä jatkan. 8)

    VastaaPoista
  6. Samoja olen itsekin miettinyt. Toistaiseksi ne kotikuvat ovat jääneet laittamatta. Ehkä vielä laitan kuitenkin.

    Olen kyllä tykännyt lukea blogiasi edelleen. Ollaan menty koko ajan niin samoissa, että sekin jo tekee seuraamisen mielenkiintoiseksi.

    VastaaPoista