maanantai 28. syyskuuta 2015

Mamman pitsipeitto

Käsiini osui joskus kesällä Avotakka-lehti, jossa erään makuuhuoneen sängyllä komeili pitsipeitto. Kuvateksti kertoi sen kuuluneen isoäidille. Tutkin kuvaa ja jotenkin pitsipeitto näytti kovin tutulle. Muutaman päivän päästä mammani äidilleni virkkaama peitto koristi myös meidän makuuhuonettamme. Täsmälleen samanlaisena kuin Avotakan kuvassa. Tämä ei suinkaan ole ainut pitsipeitto, jonka mammani on omin käsin tehnyt. Uskomatonta taitoa ja viitseliäisyyttä. Kunpa sitä olisi edes ripaus itselläkin. Joka kerta, kun kuljen makuuhuoneen ohi ja tuo pitsipeitto osuu silmiini, tunnen lämpimän läikähdyksen rinnassani. Rakkautta, lämpöä, jonkinlaista yhteenkuuluvuutta sukupolvien ketjussa ja voi, myös ikävää....


5 kommenttia:

  1. Todella ihana! Minäkin bongasin kesällä lehdestä ihanan virkatun päiväpeiton ja nyt ollaan sitten metsästetty kissojen ja koirien kanssa toisen mummoni virkkaamaa peittoa. Vaan ei ole löytynyt... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti se sinullekin vielä jostain löytyisi. Sulla oli muuten kiva blogi myös, ekaa kertaa kurkkasin.:)

      Poista
  2. Mullakin taitaa löytyä sama♡ Oma mummini virkkasi tauotta ja peittoja syntyi plus paljon muuta. Ihania aarteita♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania aarteita tosiaan. Ja ihania muistoja. <3

      Poista
  3. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleen että sitä "mummulan rumaa peitettä" voisi käyttää noinkin kauniina sisustuselementtinä. Aivan ihana idea, ja sopii tuohon sinun vaaleaan värimaailmaan täydellisesti. Sulta löytyy hyvää sisustusmakua! :)

    VastaaPoista