Joulunodotusta

VillaLuhdassakin on jo hetken aikaa odoteltu joulua. Kiireen ja vilinää keskellä odotetaan ennen kaikkea myös hetken taukoa. Kaikesta. Joulunrauhaa.

Keittiössä

Keittiössä näyttää tällä( kin) hetkellä tältä. Mustaa, valkoista,vähän puuta ja ripaus vihreää.

Ps. Kuvani ovat tällä hetkellä näitä padiotoksia, sillä arjen kiireessä kameralla kuvaaminen on vaatinut liikaa aikaa ja energiaa. Mutta koska kuitenkin haluan pitää blogini jotenkuten hengissä, on teidän nyt tyytyminen näihin. ;)

Syysilme terassilla

Hortensiat kukkivat vielä toissapäivänä sulassa sovussa kellokanervien ja koristekaalien kanssa, mutta sitten puhalsi pakkanen. Hortensia närkästyi ja ilmoitti sekin kesän päättyneen. Vuorossa siis syksy ja syyskukat. Terassilla ihastuttavat nyt siis lempeät liilan sävyt. Tykkään.

Mamman pitsipeitto

Käsiini osui joskus kesällä Avotakka-lehti, jossa erään makuuhuoneen sängyllä komeili pitsipeitto. Kuvateksti kertoi sen kuuluneen isoäidille. Tutkin kuvaa ja jotenkin pitsipeitto näytti kovin tutulle. Muutaman päivän päästä mammani äidilleni virkkaama peitto koristi myös meidän makuuhuonettamme. Täsmälleen samanlaisena kuin Avotakan kuvassa. Tämä ei suinkaan ole ainut pitsipeitto, jonka mammani on omin käsin tehnyt. Uskomatonta taitoa ja viitseliäisyyttä. Kunpa sitä olisi edes ripaus itselläkin. Joka kerta, kun kuljen makuuhuoneen ohi ja tuo pitsipeitto osuu silmiini, tunnen lämpimän läikähdyksen rinnassani. Rakkautta, lämpöä, jonkinlaista yhteenkuuluvuutta sukupolvien ketjussa ja voi, myös ikävää....

Mun tuoli, pojan tuoli, tytön tuoli, rakas tuoli

Minulla on kuva, jossa istun tuon pienen tuolin päällä . Pöydällä on lautasellinen makkarakeittoa ja minulla on onnellinen ilme. Tuoli on keltainen ja siinä taitaa olla joku kuvakin. Yhtä keltaiset ovat pöydän jalat. Minulla on myös muistikuva omasta isästä, joka seisoo ovemme takana tuo sama tuoli ja pöytä kainalossaan. Isälläkin onnellinen ilme, olihan hän tuomassa tuota pienen ihmisen tuolia omalle ensimmäiselle lapsenlapselleen. Väri ei tuolissa ollut enää keltainen, vaan poikamme pappa oli maalannut sen kauniin taivaansiniseksi. 

Täällä villaLuhdassa pöytä sai jälleen uuden värin, tuon kuvassa olevan. Väri on vaihtunut, mutta hommat pöydän ääressä ovat pysyneet samoina . Sen äärellä on piirretty, muovailtu, järjestelty leluja, leikitty toimistontätiä, naurettu ja mökötettykin. Saman pöydän ääressä on kasvettu pienestä vähän isommaksi jo neljättä kertaa. Usein ne rakkaimmat esineet ja huonekalut ovat niitä, joilla on tarina kerrottavanaan. Niitä joiden ääressä on tapahtunut monenlaista. Niitä, jotka ovat kulkeneet kodista kotiin, usein sukupolvelta toisellekin. Tämä pieni pöytä on minun yksi rakkaimmistani. Toivottavasti se jatkaa matkaansa sitten joskus tulevaisuudessa minunkin lasteni kotiin kertomaan tarinaa tytöstä, joka söi onnellisena ja iloisena makkarakeittoaan.

Pihalla ollaan!

Pitkästä aikaa kuulumisia villa Luhdasta. Kesä on jo vaihtunut syksyyn, vaikka tänään on aika lailla käsitä tuntunutkin! 

Pihalle on kesän aikana ilmestynyt muutama uusi kasvi ja ovatpahan nuo vanhatkin kasvaneet jonkin verran. Viime viikonloppuna aloitettiin jo syysvalmistelut laittamalla puiden ympärille verkot ja heittämällä syyslannoitetta kasveille. Vielä pitäisi kuitenkin istutushommiakin tehdä, sillä julkisivulle pitäisi vielä saada tuija-aitaa istutettua. 

Juhlapöytä

Kun kaikki oli tosiaan valmista, oli aika nauttia juhlista. Ihanasta ilmasta, juhlamaljoista, mahtavista ystävistä, hauskoista jutuista, musiikista, tanssista ja hyvästä ruoasta.

 Synttärijuhlien ruokatarjoilut hoidimme melkolailla itse. Menuun valitsimme kesäisiä, helposti tehtäviä ja etukäteen valmisteltuja juttuja. Ideana oli hiukan, että jokainen saisi koota tarjottavista omanlaisensa salaatin ja siihen päälle sitten uusia perunoita ja nyhtöpossua. Nyhtöpossun resepti on muuten Suolaa ja hunajaa -blogista. Voin lämpimästi suositella sekä sellaisenaan tai reseptin tapaan purilaisten välissä.

 Vihersalaatti, tomaatti, kurkku, graavilohi, sinappisilli, katkarapusilli...

 fetajuusto, kesäsipuli, marinoidut oliivit, aurinkokuivattu tomaatti...

 vihreät pavut, tonnikala, kananmunat, erilaiset pähkinät,

 

mozzarellajuusto basilikalla, marinoidut artisokat, ilmakuivattu kinkku rucolalla, vesimelonia...

 

 uudet perunat ja nyhtöpossua!

 Ja hiukan vielä patonkia tsatsikin kanssa tai saaristolaisleipää voin kera.

 Jälkkäripuolella jatkettiin mustavalkoisilla väreillä mansikoilla maustettuna. Kaiken kruunasi sankarin itse hankkima avec..;) (maidolla tai ihan sellaisenaan...)

 

Yöpalaksi tarjottiin vielä makkarat ja välimeren perunasalaattia, mutta siinä vaiheessa oli villasukat jo sen verran katossa, että kuvamateriaalia ei enää löytynyt... Kiitos ystävillemme vielä kerran!