8.luukku

Olen tehnyt jo monen vuoden ajan joulukalenterin itse. Ensin miehelle, sitten yhdelle lapselle, sitten kahdelle ja nyt niitä on jo kolme...No kolmea kalenteria en sentään tehnyt. Kaksi kumminkin. Isommille omansa ja pienelle omansa. Isompien kalenteria avataan vuorotellen, mutta yllätyksiä on kyllä molemmille. Rahaa tällaiseen itsetehtyyn kalenteriin saa taatusti halutessaan tuhlattua enemmän kuin valmiisiin, mutta kun niitä on niin kiva tehdä. Siitäkin huolimatta, että meinaa aina vaan stressiä pukata, kun niitä suunnittelee, värkkää ja yllätyksiä pusseihin keräilee.

Yllätykset koostuvat makeisista, pinneistä, keräilykorteista, pikkuautoista, hammasharjoista, jouluisista koristeista, pienistä koruista, pillimehuista, juomajugurteista, taskareista, minipeleistä, kolikoista, arvoista jne. sekä minun että lasten mielestä parhaimpina, lupauslapuista. Niissä äiti tai isä saa kunnian viedä lapset uimaan, tehdä jalkahoidon, hieronnan tai muun mukavan hemmottelun tai tekemisen! Yllätyksiä yritän ostella varastoon pitkin syksyä (useimmiten kyllä huonolla menestyksellä) ja pussista paljastuu usein jotain sellaista, mitä muutenkin tarvittaisiin (kuten nyt vaikka hammasharja tai suihkusaippuaa) Ja jos vaikka sinne uimaan mentäisiin muutenkin, on se helppo yllätys jollekin päivälle.

Tänä vuonna kalenterin väreiksi valikoitui, yllätys, yllätys, musta ja valkoinen, koska kalenterin paikka lasten huoneiden välissä sattuu olemaan mustavalkoisen aulamme välittömässä läheisyydessä. Koristeena niihin käytettiin Ikean teippejä. Kuopuksen kalenterissa ollaan enemmän hänen huoneensa värimaailmassa eli punaisessa ja valkoisessa. Ehkä  siitäkin vilaus joku päivä (ennen kuin on entinen).
Ainut huono puoli näissä kalentereissa onkin juuri se, että päivät, kun kuluvat, kalenteri näyttää aina entistä tylsemmältä. Pitäisköhän ens vuonna sellainen lumekalenteri...;)